In Memoriam: Elokuvaaja Jyrki Arnikari F.S.C. 1947-2022

Pidetty ja arvostettu kollegamme, elokuvaaja Jyrki Arnikari menehtyi äkillisen sairauskohtauksen seurauksena kesken pyörälenkin 30.7. 2022.

Jyrkin kolme intohimoa olivat elokuvaus, saunominen ja pyöräily. Joten voidaan sanoa, että hän lähti saappaat jalassa rakkaan harrastuksen parissa.

Jyrki aloitti elokuvaajan uransa jo 60-luvulla YLE:n uutisten ja dokumenttielokuvien parissa. Pikkuhiljaa tämä itseoppinut taiteilija koki kuitenkin vetoa fiktiivisen elokuvakerronnan pariin ja lopulta Raimo O. Niemi pyysi Jyrkiä kuvaajakseen Kissan Kuolema -elokuvaan. Tämän jälkeen Jyrkin vyölle kertyi useita pitkiä elokuvia niin fiktioiden kuin dokumenttielokuvienkin puolelta. Jyrkin viimeiseksi elokuvaksi jäi alkukesällä kuvattu Teemu Nikin Peluri (työnimi).

Teatterielokuvien lisäksi Jyrki kuvasi lukuisia mainoksia, lyhytelokuvia, musiikkivideoita, dokumenttielokuvia ja tv-sarjoja. Voidaankin puhua todellisesta elokuvauksen moniottelijasta, joka ei pelännyt uusia haasteita vaan kävi niitä päin rohkeasti. Jyrki oli yksi ensimmäisistä suomalaisista kuvaajista, joka erikoistui vedenalaiseen elokuvaukseen. Sukelluskuvaus huipentui Marko Röhrin palkittuun Vedenalainen Islanti -elokuvaan, joka voitti lukuisia palkintoja ympäri maailmaa mm. Antibesissa Barcelonassa, jossa Jyrki ansaitsi tuomariston erikoispalkinnon.

Jyrki sai uransa aikana lukuisia muitakin palkintoja ja tunnustuksia. Hän oli vuonna 2004 ehdolla parhaan kuvauksen Jussista Perttu Lepän Helmiä ja Sikoja -elokuvasta. Lisäksi Jyrkin fiktiiviseen palkintokaappiin kertyi Kodak Awards, Tampereen elokuvafestivaalien kuvaajaerikoispalkinto, sekä palkittuja mainoksia ja tv-sarjoja. 90-luvulla Jyrki kutsuttiin mukaan Suomen Elokuvaajien yhdistykseen ja hän sai luvan käyttää nimensä perässä F.S.C. lyhennettä. Viime vuonna Jyrkille myönnettiin taiteilija-apuraha ja taiteilijaeläke, joista hän ei valitettavasti kerennyt kauaa nauttia.

Jyrki oli monen elokuva-alalle tulleen uuden alokkaan mentori. Monesti alussa pelottavalta tuntunut, tiukkaa stadin slangia bamlaava kuvaaja osoittautuikin myöhemmin sydämelliseksi ja kannustavaksi isähahmoksi. Jyrkin kanssa keskustellessa asiasta kuin asiasta löytyi usein jokin uusi puoli, jota ei itse olisi tullut mitenkään ajatelleeksi. Jyrki kannusti kollegoitaan rohkeuteen ja rajojen rikkomiseen. “Jos ei välillä aja pihalle, ajaa liian hiljaa.”

Jyrki eli kuten opetti.

Juge Heikkilä F.S.C.