Suomen perinteikkäin elokuvakoulu, Taideteollisen korkeakoulun yhteydessä ollut Elokuva- ja lavastustaiteen laitos on nyt muutaman vuoden ollut osa Aalto-yliopistoa ja sen Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulua.
Suomen elokuvaajien yhdistys ja suomalainen elokuva-ala on vastikään kommentoinut ja julkituonut huolensa elokuvakoulutuksen tilanteesta Aalto-yliopiston tutkinnonuudistuksen yhteydessä. Kyseessä on Suomen korkealaatuisin elokuvakoulu, joka on kehittynyt vuosikymmenten aikana suomalaisen elokuvantekijäyhteisön keskeiseksi kouluttajaksi .
Koulun yhteys elokuva-alaan on dynaaminen ja alaa hyvin palveleva. ELO on osoittanut elinkelpoisuutensa ja koulutuksensa korkeatasoisuuden alallaan useasti, se on mm. valittu maailman parhaaksi elokuvakouluksi useammin kuin kerran ja sen tuottamat opiskelijaelokuvat ovat voittaneet kansainvälisiä palkintoja – jatkuvasti; puhumattakaan kotimaisista elokuvapalkinnoista. On häkellyttävää, että tätä koulutusta ja koulutuksen näkemystä (”kultamunia munivaa hanhea”) yritetään muuttaa ilman tietoa tai näkemystä elokuvakoulutuksesta.
Ilmeisesti kysymys onkin kokonaan ylhäältä ajatellusta ”koulutuksen” ”tavoitteista”, tai jostakin muusta täysin abstraktista, kokonaan suomalaisesta elokuva-alan todellisuudesta tahi elokuvien tekemisestä tietämättömästä ”suunnittelusta”.
ELO on muodostunut nimenomaan luovia elokuvantekijöitä kouluttavaksi yksiköksi, taidekouluksi. Valmistuneista lähes kaikki ovat koulutustaan vastaavissa tehtävissä ja luoneet itselleen nimeä luotettavana, arvostettuna ja monipuolisena ammattilaisena, myös ulkomailla. Pitkien elokuvien tekijöistä suurin osa on koulusta valmistuneita, ja joka vuosi debyyttielokuvissa työskentelee koulussa opiskelevia tai sieltä valmistuneita opiskelijoita taiteellisesti vastuullisissa ammateissa. Koulun toimivuuden perustana on jo vuosikymmeniä ollut kaksi toimintatapaa: ensinnäkin, opiskelijat valitaan jo koulun pääsykokeissa tietylle linjalle, tiettyihin ammattialueisiin tähtäävään koulutusohjelmaan. Toiseksi, elokuvakoulun arvokkaana perustoimintatapana on, että vuosikursseittain tuotetaan harjoituselokuvia kunkin opiskelijantoimiessa omaa suuntautumistaan vastaavassa tehtävässä, osana vuosikurssin muodostamaa ryhmää. Tämä on tekijyyden opettamisessa olennaista, sillä opetus ei muodostu pelkästään teoreettisista luennoista, vaan analyysien, vaativien erityisten teknisten taitojen opetuksen ja oman näkemyksen etsimisen ja vahvistamisensymbioosista. Ryhmässä toteuttavien harjoitustöiden ja harjoituselokuvien osuus konkreettisina oppimismalleina on ratkaiseva. Kaikki parhaimmat elokuvakoulut maailmassa toimivat juuri tällä periaatteella. Elokuvakoulun opetuksen toimivuudesta todistavat koulun opiskelijatöiden menestyminen niin kotimaisissa kuin kansainvälisissä kilpailuissa ja festivaaleilla, ei vain opiskelijaelokuvien sarjoissa vaan täysiverisissä kansainvälisissä kilpailusarjoissa. Mikäli elokuvataiteen laitos ei ole itsenäinen ja pysty itse päättämään toiminnastaan, on vaarana, että elokuvakoulun olennainen toimintatapa vaarantuu ja tulee näkymään alalla voimakkaasti – elokuvan tekijöiden opetus taantuu kolmenkymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen, itse asiassa huomattavasti huonompaan: kolmekymmentä vuotta sitten elokuvataiteen opetus joutui perustelemaan budjettejaan graafikoille ja lavastajille. Huonompi vaihtoehto on, että opiskelijaelokuvien käsikirjoituksia ja budjetteja arpovat käytännöstä täysin tietämättömät, kokonaan muiden alojen asiantuntijat.
Suomen elokuvaajien yhdistyksen mielestä korkeinta elokuvan tekijäopetusta tulee edelleen antaa Elokuva- ja lavastustaiteen laitoksella ELO:lla siten, että elokuvan koulutuksessa jatkossakin turvataan opiskelu ammattiin nykyisten suuntautumisvaihtoehtojen mukaisesti. Tämä varmentuu ainoastaan niin, että elokuvan – ja samoin lavastuksen ja pukusuunnittelun – koulutus säilyy omassa laitoksessaan. Omaan ammattiin suuntautuminen alan yleissivistävää opetusta aliarvioimatta on ensiarvoisen tärkeää jo koulutuksen kandidaattivaiheesta alkaen. Jotta tämä olisi mahdollista, asia on huomioitava jo koulutukseen haettaessa, säilyttämällä suuntautumisvaihtoehtojen mukaiset kiintiöt pääsykokeissa sekä turvattava erikoistumisen syventäminen kunkin suuntautumisvaihtoehdon osalta opiskelun BA- ja MA-vaiheissa.
Suomen elokuvaajien yhdistyksenn äkemyksen mukaan Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Elokuva- ja lavastustaiteen laitoksen itsenäisyyttä ja erityslaatua on korostettava ja vaalittava , jotta elokuvakouluun voidaan edelleen jo pääsykokeista lähtien ottaa alalle omistautuneita, omalla erityisalueellansa lahjakkaita opiskelijoita omille erityisalueilleen omille erityisalueilleen
Ymmärrämme, että Aalto-yliopistolla on erilaisia säästö- ja opetuksen yhtenäistämistavoitteita. Erityisesti on korostettava, että elokuvataiteen tekijöiden opetus ei voi perustua ”elokuvan yleisopetukseen ja siitä eriytymiseen”. Tämänkaltaisella opetusohjelmalla – kuten usein esitetyllä ”elokuvan yhteisellä perusopetuksella ja siitä eriytymällä” – ei voida saavuttaa haluttua tulosta. Niin erityisiä elokuvan eri alueiden ammatit ovat. Tulokset puhuvat puolestaan.
Suomen elokuvaajien yhdistys F.S.C. seuraa elokuvakoulutuksenkohtaloa tiiviisti. Yhdistyksen kanta on, että koko suomalaiselle elokuvakulttuurille ja –alalle on erittäin tärkeää, että korkein elokuvaopetus Suomessa säilyyjuuri sen erityispiirteet huomioituna ja suojeltuna ja koulun sekä opetuksen resurssit ja itsenäisyys turvataan.
Mikäli Aalto-yliopisto ei tätä kansallisen kulttuurin erityistehtävää pysty tai halua hoitaa, täytyy elokuvakoulutus järjestää Suomessa toisella tavalla. Taideyliopisto voi olla ratkaisu, muualla on järjestetty kansallisia elokuvakouluja. Niin läheltä kuin Tanskasta ja Norjasta ja myös Ruotsista löytyy onnistuneita ja toimivia esimerkkejä tämän kaltaisista malleista.
Suomalaiselle kulttuurille, taloudelle ja koulutukselle on tärkeää Aalto-yliopiston ratkaisu elokuvan oman laitoksen kohtalosta. Suomen elokuvaajien yhdistys edellyttää, että Aalto-yliopiston päätöksentekijät ottavat huomioon elokuva-alan tarpeet, eivätkä tuhoa suomalaisen elokuvakoulutuksen edellytyksiä lyhytnäköisten ja kuvitteellisten tavoitteiden havittelemisessaan.
Helsingissä marraskuun 6. päivänä 2014
Suomen elokuvaajien yhdistys F.S.C. ry
Tahvo Hirvonen F.S.C., puheenjohtaja